Heipparallaa!
Täällä ollaan sairasteltu oikein urakalla. T loukkasi jalkansa ja on jo puolitoista viikkoa kävellyt kepeillä, toivotaan että kohta pääsisi jo ilman kävelemään tai että jalka kestäisi edes astumista hieman. Viikonloppuna Ainolle tuli mahatauti ja hän oksensi kaksi yötä putkeen, joten aika raju mahapöpö oli se, onneksi se ei tarttunut meihin muihin. Mahatauti on kamalin tauti mitä tiedän, itse kun kammoksun oksentamista ihan hurjasti.
Tässä on ollut jonkin verran aikaa tehdä kaikkia ompeluksia ja virkkausjuttujakin. Remontti on ollut nyt viikon päivät tauolla T:n jalan takia, itse kun yksikseni en oikein osaa mitään mitä tällä hetkellä on tehtävänä.
Meillä on Mikellä ihan riittämiin ruokalappuja, suurin osa Ainon vauva-ajoilta. Teki mieli hieman uudistaa ja saada poitsullekkin jotain omaa. Sitten innostuin oikein urakalla tekemään näitä ja saa varmasti tarjota muidenkin lapsille. Jos jollakin on tarvetta, niin hihkaisee, täällä niitä on aikas paljon. ;)
Nämä ruokalaput on tehty vahakankaasta ja kanttinauhalla olen siistinyt reunat sekä tuollaisen taskun tuohon eteen, jos ruokaa pääse tippumaan.
Tämä ruokalappu on tehty Fazerin Pihlaja karkin karkkipapereista. Minulla on hirmuiset määrät karkkipapereita jemmassa ja olen jo pitkään ajatellut tehdä niistä jonkin sortin karkkipaperipussukan mitä olen messuilla nähnyt, mutten ole koskaan saanut aikaiseksi. Aloittelin siis hieman helpommasta ja tein niistä ruokalapun. Tämä versio on tehty kontaktimuovista ja taakse olen ommellut tukikankaan antamaan vahvuutta ja toki kauniimpaa ulkonäköä kuin väärinperin olevat karkkipaperit.
Viime viikolla matkaan lähti myös tilaustyönä pienelle neidille Baby dragon-helistin ja mukaan tein vielä pienet villasukat valepalmikkoneuleella. Samaisella kuviolla on nyt syntymässä naapurin tytölle sukat, ihan äärettömän helppo, mutta kuitenkin kaunis kuvio.
Nyt täällä vietellään "yksinäistä" päivää kun T lähti Vantaalle työasioissa ja tulee kotiin vasta huomenna illalla. Ihan hirmuinen ikävä varmaan taas tulee, vaikkakin on vain yksi yö. Onneksi on lapset niin aika ei käy pitkäksi eikä ehdi ikävöimään toista vasta kuin illalla.
Tänään on siis myös hyvää aikaa saattaa loppuun mun pinnatuoli projekti. Sain äidiltä vanhat pinnatuolit, jotka on olleet mun lapsuudenkodissa ja vähäsen uudistan niiden ulkonäköä, yllätys yllätys valkoisella maalilla. Tässä vielä niistäkin kuva. Tykkään laittaa blogiin paljon kuvia, sillä itsekin tykkään selailla nimenomaan kuvia lukiessani jonkun blogia, ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Tällä hetkellä Aino on päikyssä ja Mikke nukkuu ulkona tyytyväisenä vaunuissa. Mun pitäisi siivota, mutta tulimpa tänne päivittämään kuulumisia, kun tuntuu ettei millään meinaa keritä. Ajatuksia ja ideoita on vaikka kuinka mistä kirjoittaisi, mutta yleensä vasta illalla pääsisi koneelle ja silloin tulee ennmmin valittua joko ompelukone, kudin tai laatuaika oman mupun kanssa.
Kyllä teitä lukijoita täällä näyttää ihan mukavasti käyvän, jättäkää joku kommentti niin tiedän paljonko teitä oikeasti onkaan ja tuntuu jälleen siltä että kirjoittelee jollekin muullekin, eikä vain itsekseen. :)
